Piristystä päivään!

Haastava viikonloppu takanapäin, onneksi! Meillä alkoi piharemontti perjantaina, joten mies oli kiinni vaaituskoneen, kynän, lapion ja minkä milloinkin työvälineen päässä lähes koko viikonlopun. Koska lasteni isovanhemmilla oli myöskin menoja, tarkoitti tämä sitä, että minun piti pärjätä lapsien kanssa lähes itsekseen ja siinä riittikin haastetta kun pelistä pois on toinen koipi ja molemmat kädet kiinni kyynärsauvoissa, mutta hah, selvittiinpä. Hassuinta on se, että terveestäkin jalasta tulee kipeä, kun se joutuu yhtäkkiä kannattelemaan koko minun painoni ja samalla monnistelemaan hyppy hypyn jäkeen eteenpäin. Miltäköhän näytän kun kipsi joskus poistetaan; vasen pohje viimeisen päälle lihaksikkaana ja oikea pohje ruipeloksi riutuneena....

Epätoivon hetkiäkin koettiin, kun yritin lauantaina saada lähes väkisin uhmassa kiukuttelevan esikoiseni sisälle syömään ja samaan aikaan juoksemaan oppineen karkuun kiiruhtavan kuopuksen houkuteltua ulkoa sisätiloihin. Jaa että vanhemmuuden yksi tavallisia tuntemuksia on riittämättömyyden tunne? Check!!!

Hassua on se, kuinka pienet asiat ilahduttavat silloin kun on pahalla tuulella. Sisiko tuli kylään ja toi minulle ihanan kukkakimpun, se on elämäni ensimmäinen "parane pian" kimppu!!! Lisäksi sain blogiin muutaman parane pian kommentin ja muutaman vastaavan tekstiviestin sekä puhelun. Lisäksi Tuula lähetti minulle sähköpostiin aivan ihastutavaa, hymyn huulille nostattavaa kuvamateriaalia sekä linkin aivan mahtavaan kesäbiisiin, jonka ajattelin päräyttää tähän väliin päivänne piristykseksi!!! Tätä kuunnellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle!

Kiitos kaikille ihanille ystäville piristävistä tervehdyksistä. Mulla ei varsinaisesti ole elämässä mitään mottoa, mutta yhtäkkiä mieleeni tupsahti: Hymyä huuleen ja vasta tuuleen!