Loittorengassarja oli huokean hintansa lisäksi meille passeli siksi, että sen antoi kittilinssillemme ihan uuden elämän. Tuo kameran mukana tullut objekti kun oli jo yli vuoden päivät lojunut hyllyssä pölyttymässä. Oltiin poikien kanssa pihalla eilen aamuäivällä, kovan pakkasen vuoksi puistossa ei ollut kavereita, joten tultiin omaan pihaan temuamaan. Sain siinä hyvän tilaisuuden testaille loittorenkaita ulkolyhtymme lasissa komeileviin kuurankukkiin:
Kuvat otin tuolla 13mm renkaalla. Haasteelliseksi osoitteutui tarkennus, joka siis tapahtuu manuaalisesti. Ulkona kun on aina pientä tuulen virettä, niin kuvauksen kohteita oli välillä vaikea saada pysymään paikallaan. Ja kun kuitenkin keskityin 85% Konstan touhuihin (Oskari nukkui) ja 15% kuvaamiseen niin.... Noh, kivojahan noista tuli.
Eilen oli todella ihana ilma! Pakkastakaan ei ollut liikaa, meillä 13 astetta. Omalta takapihalta löytyi muutakin kivaa kuvattavaa, joten tallensin kivoja talvinäkymiä muistikortille ihan ilman loittorenkaita.
Talvella on kiva kuvata, varsinkin kirkkaina pakkaspäivinä, ongelma on se, että juuri kun on päässyt vauhtiin kaikkoaa sormista viimeinenkin lämmön ripe. Kylmyyden kangistamilla sormilla on hyvin hankala räplätä kameran säätö vipstaakeja. Nahkahanskoista saa vain tilapäisen avun, ne kun eivät myöskään kovin lämpimät ole. Onkohan kukaan keksinyt sellaista lämmitettävää kameran runkoa pohjolan talvioloihin? Lämpiäähän ne kahvat mönkijöissä ja moottorikelkoissakin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti