Lits Läts, lits läts, lits läts

Monet puhuivat ja puhuvat edelleen, että kesä oli huono. Varmasti se saattaakin olla näin, jos asiaa mitataan hellepäivien tai auringonotto kelien määrällä. Minulla kuitenkin oli erinomaisen hyvä kesä. Minusta oli kivaa, ettei tarvinnut lutrata enemmän tai vähemmän myrkyllisiä aurinkorasvoja pienten iholle, eikä tarvinnut miettiä onko liian kuuma, onko varmasti juotu tarpeeksi jne. Lapsiperheiden kannalta kelit olivat juuri passelit!

Syksystä tosin en voi ainakaan tällä hetkellä sanoa samaa, sillä sade tympii. Se ei suinkaan haittaa, että sataa kun hakee lapset päikystä, eikä me jätetä ulkoilua väliin sateen takia koska lätäkkö leikit on Konstan ja Oskarin mielestä parhaita. Mutta illan hiipiessä sadesäässä löytää ainakin miljoona tekosyytä jäädä kotiin sen sijaan että lähtisi lenkille. Ja se ei ole hyvä asia juuri nyt kun lenkki into olisi parhaimmillaan ja nilkkakin kestäisi jo urheilun erinomaisesti. Mikään ei ole inhottavampaa kuin se tunne, kun kylmä vesi alkaa tunkeutua lenkkitossun ohuen verkkokankaan läpi varpaanväleihin, lits läts. Sata metriä kotiovelta ja tossut ovat kuin pesusienet. Kurjaa. Se että takki ja lakki kastuvat ei jostain syystä haittaa juuri lainkaan, mutta märät ja kylmät varpaat.... Ei hyvä. Voi kuinka ihanaa olisi juoksennella kirkkaana tummuvassa syysillassa sinisellä hetkellä, katsella ruskan värjäämiä puita, kuunnella lempi musiikkia ja nauttia raikkaasta syysilmasta, mutta ei. Kastemadon hajuiset asfaltit kutsuvat niitä, jotka ovat päättäneet karistaa muutaman ylimääräisen elokilon pois vyötäröltä joulukuuhun mennessä... Tavoite tuskin toteutuu pelkällä sulkapallon pelailulla vaikka hikistä hommaa toki sekin on. Ei siis auta muu kuin juosta pisaroita pakoon...