Lapsuuden aarteita

Vanhempani ovat sästäneet minun ja sisareni vanoja leluja. Säästöön on tietenkin valikoitunut ne lelut, jotka ovat säilyneet ehjinä. Yllättäen nämä lelut ovat suureksi osaksi puuta. Puinen Jukka-lelun auto, jossa kaksi kuljetajaa ja palikka kuorma, Brion puinen pöllö joka kasataan erivärisistä puukiekoista, puinen nuppipalapeli ja sitten alla näkyvät ihanat Aarikan puulelut.

Hellyyttävimmät ovat minusta puiset tyypit, jotka ovat vekkulisti tanssahdellen tuijotelleet minua ja siskoani kun olemme istuskelleet lastenvaunuissa. Hauskoja ovat myös kuvan takaosassa näkyvät helistimet, joissa on useita langan varassaroikkuvia puupalloja. Esikoiseni Konsta kulki aina mummalassa roikuttaen isompaa puupallohelistintä suustaan, ilmeisesti se toimi tutin korvikkeena....

Äitini jaksaa aina hämmästell, miten molemmat pojat ovat olleet kiinnostuneita palapelistä, jossa viisi puista kiekkoa asetetaan tietyssä järjestyksessä pelialustaan puisten tappien ja kiekoissa olevien reiskien lukumäärän perusteella. Peli on lapselle vaikea, mutta selkeästi se kiinnostaa, kun seitä on molemmat pojat jaksaneet ihmetellä. Viimeisenä vauvan leluista on vielä perinteinen kulkusen sisältävä helistin, aivan ihana sekin.

Jostain syystä nämä puiset vauvan lelut ovat minulle erityisen tärkeitä. Ne ovat kaikessa kuluneisuudessaan kauniita ja vaikka en pystykkään muistamaan aikaa jolloin niillä olen leikkinyt, herättävät ne minussa kuitenkin aina lämpimään tunteen joka vie mennessää ihaniin lapsuusajan muistoihin. Olisin taannoin halunnut ostaa pienelle suloiselle poika vauvalle lahjaksi Aarikan puulelun, mutta niitä ei enää valmisteta, harmi. Lelut edustavat mielestäni kaikkea sitä, mitä hyvän suomalaisen designin pitääkin, ne ovat yksinkertaisuudessaan hyvin kekseliäitä, suomalaista käsityötä, lisäksi puu materiaalina on ekologinen valinta ja lelu itsessään aikaa kestävä. Takaisin tuotantoon!