Ihanaa yhdessäoloa

Meillä oli tässä taannoin oikein mukava puuhatuokio perheen kesken. Laitettiin nimittäin tomaatin ja basilikan siemeniä itämään ja sokeriherneitä versoamaan (edellinen herneenversolasti kun on aikapäiviä sitten kadonnut kitoihimme). Konsta oli kylvö hommista aivan innoissaan ja varmaankin yhtälailla myös ihmeissään siitä, että mitäs tässä nyt oikein touhutaan.

Siis tavoitteethan meillä on todella kunnianhimoiset; Kunhan nyt jotain vihreää mullasta nousisi! Herneenversoihin voi luottaa, niitä kun ei vaan voi mokata, mutta tomaattien ja basilikan suhteen minulla on omat epäilyni. Olen aiempina vuosina saanut tomaatin taimet noin 15 cm korkeina versoina ystävältä, valmiiksi koulittuna ja tuhonnut ne hyvästä esikasvatuksesta huolimatta, joten mikä puoltaa sitä, että saan siemenestä jotakin aikaiseksi? Mene ja tiedä. Kuvassa koreileva ruukkuun istutettu kaupan basilika kuoli muutama päivä kuvan oton jälkeen, joten ymmärtänette skeptisyyteni basilikan hengissä pysymisen suhteen. Olisi upeaa kun purkeista nousisi pieniä vihreitä sykeröitä, sillä olisi hienoa näyttää Konstalle että siemenistä lähti jotain itämään!

Kaikkein ihaninta yhdessä tekemisessä on se, että lapsen silmistä näkee kuinka onnellisia ne hetket ovat, kun koko perhe on koolla ja tehdään yhdessä asioita. Lapset eivät vaadi paljoa, ihan sama, vaikka etsittäisiin kilpaa villakoiria nurkista, tärkeintä on yhdessä olo ja se, että on oikeasti lapsilleen läsnä. Kaiken kiireen keskellä tuntuu siltä, että ihan liian vähän jää aikaa sille tärkeimmälle.... Omien rakkaiden kanssa olemiselle. Siihen pitäisi panostaa, siitä pitäisi saada nauttia enemmän ja jos aikaa ei ole, sitä pitäisi järjestää enemmän!

Isukki ei kylvö hommiin osallistunut, mutta askarteluun sitäkin suuremmalla innolla. Konsta askarteli yhdessä isukin kanssa pienet kyltit tuotoksiimme, jotta sitten tiedämme mitä missäkin kasvaa ja mikä tärkeintä, kenelle se kasvaa. Nimittäin, itsevarmana siitä, että mullasta tulla tupsahtaa jotain, Konsta nimesi tomaattipurkit niiden ihmisten nimillä, joille siemenet kylvettiin. Yhden purkin sai serkkutyttö, toisen serkkupoika ja loput tulivat ihan meidän perheeseen. Tarkoitus olisi sitten viedä rakkaille serkuille pienet tomaatin taimet, mikäli suunnitelma onnistuu!

Ei sitten muuta kun satoa odotellessa. Täytyy varmaankin tuoda sitten tänne kuvia tuotoksista, mikäli siemenet itää! Olipas mukavaa puuhastella perheen kesken jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Oskarin osallistuminen tosin oli melko pientä, mutta hyvin pikkumies porskutti hengessä mukana!